*

Pessi Marttunen

Kokoomuksen puoluekokous - muutakin kuin samppanjaa ja kansallishymnejä

Politiikan superviikonloppuun keskeisesti lukeutunut Kokoomuksen puoluekokous herätteli mediaa ja puhututti kansaa erityisesti puolueen puheenjohtajavalinnan tiimoilta. Puoluekokousaloitteiden anti herätti ylpeyttä, ihmetystä ja huvitustakin. Mutta minkälaisia huomioita voisi tapahtuneesta summata yhden kokoomusnuoren silmin?

Kokoomusnuoret lähtivät puoluekokoukseen erityisellä markkinatalouden edistämistä korostavalla linjalla. Valtava kampanjointi työehtosopimusten yleissitovuuden poistoa koskevan aloitteen puolesta palkittiin lopulta vastaavansisältöisen aloitteen läpimenolla. Paine puolueen hallitustyöskentelylle paikallisen sopimisen eteen kasvanee täten entisestään. Kokoomusnuorten aloitteesta myös yritystukia päädyttiin karsimaan, yritysten verotaakkaa kevennettiin, apteekkiluvitusta höllennettiin ja julkista liikennettä sekä taksiliikennettä avattiin kilpailulle. Oikeudenmukaista eläkejärjestelmää puolustettiin, ja aloitteet taitetun indeksin poistamiseksi torpattiin. Lisäksi puoluekokous hyväksyi historiallisen Kokoomusnuorten sekä Kokoomusopiskelijoiden yhteisen aloitteen ylioppilaskuntien jäsenyyden vapaaehtoiseksi muuttamisesta. Kokonaisuutena summaten lukuisia puoluekokouksen aloitepäätöksiä voisi pitää melkoisena jättipottina käytännön vapausaatteen edistämiselle sekä osoituksena nuorten kokoomuslaisten kokoaan suuremmasta vaikutusvallasta.

Puoluekokouksen varsinainen pihvi oli kuitenkin lauantainen vaali puheenjohtajan valinnasta. Puheenjohtajakampanjoita ryyditti pistäväksikin äitynyt julkinen debatti siitä, muuttuuko Kokoomuksen yleispoliittinen linja merkittävällä tavalla vai onko kyse jostain muusta: esimerkiksi imagosta, viestinnästä tai operatiivisen tason johtamisesta. Monet äänivaltaiset taas korostivat kokouspaikalla ajatuksiaan henkilövaalista, kentän äänestä ja selkeämmästä puolueen johtajuudesta – erityisesti liittäen nämä ajatukset valittuun puheenjohtajaan Petteri Orpoon. Alexander Stubbin kannatus oli puoluekokouksen vaaliin asti tasaväkisen näkyvää, mutta varsinaisissa esiintymisissä Stubbin anti ei tarjonnut kahden vuoden takaiseen verrattuna juurikaan uutta: status quo -aseman puolustaminen vaati raskaat veronsa.

Orpon esittelypuheenvuoro ennen vaalia sekä linjapuhe valinnan jälkeen sisälsivät keskeisiä noston arvoisia huomioita, jotka kiteyttivät monen kokoomuslaisen toiveita tulevasta. Puhe oli jämäkkää ja valtiomiesmäistä. Orpon tuntemus ja kokemus Kokoomuksesta, sen jäsenliitoista ja vuosikymmenten järjestötyöstä ei jäänyt epäselväksi. Tarpeet työmarkkinoiden suurillekin reformeille tulivat ilmi, Kokoomuksesta maalailtiin Suomen keskeisintä markkinatalouspuoluetta, panostuksia sivistykseen, tulevaisuuden osaamiseen ja teknologioihin korostettiin. Yhteistyövalmiutta hallituskumppaneiden suuntaan luvattiin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Suurimman puolueen asemaan tähdätään, mutta kannatus ei saa olla itseisarvo. Orpon vaalipamfletissakin mainittu pro market -ajattelun edistäminen pro business -mallin sijaan tuli ilmi: Kokoomus ei saa jäädä minkään tietyn eturyhmän edunvalvontapuolueeksi tai korporatistisen järjestelmän peesaajaksi. Tätä linjaa toivat tahdikkaasti esiin kaikki puheenjohtajaehdokkaat kevään mittaan. Asian saralla onkin hallitustyöskentelyssä vielä valtavasti tekemistä.

Kampanjasloganiaan ”Mukana ollaan” avatessaan Orpo korosti jokaisesta huolehtimisen tärkeyttä sekä käytännön politiikan ja ihmisten arjen yhdistämistä. Reseptiä on selvästi suunniteltu ihmisläheistä viestintää, tulevia vaalivoittoja ja Kokoomuksen valtapoliittisen aseman parantamista varten – ilman aatteellisesta linjasta tinkimistä. Takertelut porvarihallituksen päätöksenteossa ovat nimittäin osoittaneet sen, että selkeästi kokoomuslaisten uudistusten läpivieminen edellyttää vastaisuudessa kovien neuvottelutaitojen lisäksi vielä nykyistä vahvempaa mandaattia päätöksenteolle. Tässä mielessä Kokoomus viritti viikonloppuna konettaan tulevia kamppailuja varten. Ajatus on fiksu myös siitä näkökulmasta, että kokoomuslaisen aatteen edistämisessä puolue on usein kompastellut poliittisten epäjohdonmukaisuuksien sekä viestinnällisten ongelmien vuoksi. Esimerkiksi elinkeinoja ja taloutta vapauttavien linjojen edistämistä ei ole usein osattu selittää juuri siitä näkökulmasta, että kyse on kaikkein suomalaisten hyvinvoinnin edistämisestä sekä palvelujen rahoituksen turvaamisesta. Imagorallissa mielikuva Kokoomuksesta on liian usein jäänyt pelkäksi hyväosaisten ylimieliseksi edunvalvontaporukaksi. Orpon Kokoomukselta kokoomuslaiset odottavat tähän selvää muutosta. Varapuheenjohtajavaalissa ilmiömäisesti menestynyt Antti Häkkänen korosti kampanjansa aikana samoja huomioita markkinamekanismin ja kestävän valtiontalouden tuomasta hyvinvoinnista kaikille, myös heikompiosaisille. Puheenjohtajistossa ymmärrettäneen, että pitkäjänteinen menestys politiikassa Suomen hyväksi edellyttää erittäin seikkaperäistä aatteellisten ja pragmaattisten argumenttien avaamista ja johdonmukaista viestimisen taitoa.

Elina Lepomäen näkyvä kampanjointi ja odotukset ylittänyt suosio jättivät selvästi jälkensä niin puolueeseen kuin myös muihin puheenjohtajaehdokkaisiin: Lepomäen tiukka argumentointi ja sparraus kirkastivat vaalidebatteja uudelle tasolle, ja Lepomäki rakensi varmoja perustuksiaan tulevaisuuden menestykselle politiikan parissa. Lepomäki odotetusti korosti olevansa käytettävissä puolueen hyväksi myös tulevaisuudessa, ja vastavalittu Orpo huomauttikin, että puolueessa on varmasti Elinan osaamiselle käyttöä – siinä missä Stubbin kiistattomalle kansainväliselle osaamisellekin. Puheenjohtajakampanjoissa laajinta nuorten kokoomuslaisten kannatusta keräsivätkin selvästi Orpo sekä Lepomäki.

Varapuheenjohtajavaalissa huiman noin 90% äänisaaliin kahminut Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Häkkänen osoitti ilmiömäisesti sen, että kaikkia kokoomuslaisia yhdistävien linjojen korostaminen, pitkäjänteinen työskentely sekä rohkea aatteellinen ja faktapohjainen konstailematon linja voivat taata puolueväeltä erittäin vahvan kannatuksen ja mandaatin tuleviin tehtäviin. Häkkänen on aivan selvää lähitulevaisuuden ministeriainesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat